perjantai 12. elokuuta 2011

Kuin rippileirillä konsanaan

Torstai, ihanan rauhallista. Kaksi veneellistä meribiologeja on sukeltamassa ja Tammisaaren, Korppoon ja Kotkan porukat ovat jo lähteneet Rönnskäreniltä Metsähallituksen meribiologileiriltä. Vain Pohjanmaa, joka saapui ensimmäisenä, on enää paikalla, Oulu ja Vaasa siis. Istun Docketissa Rönnskärin saarella Vaasan saaristossa ja kahden viikon hullunmylly eli SUPERB-leiri on ohi.
Maanantaina tuuli lähes 20 m/s.
Tässä otetaan vesinäytettä Balanus-aluksen kannelta.

Kun kerätään yhteen paikkaan kaikki Metsähallituksen viisi aluemeribiologia, heidän FINMARINET-suunnittelijansa, kesätyöntekijänsä, projektityöntekijänsä ja työharjoittelijansa, saadaan yhteensä 25 vedenalaiskartoituksen parissa työskentelevää ihmistä. Tämä porukka on viimeisen kahden viikon aikana tehnyt SUPERB-hankkeeseen kuuluvat pistesukellukset (etsimme habitaattilaikkuja, jotka voisivat antaa yksilöllisen tunnistuksen laserkeilauksen backscatter-datassa), tehnyt levälinjoja, ottanut vedenalaisia valokuvia, ajanut vedenalaisilla skoottereilla, katsellut pöydälle levitettyä rikkinäistä ROVia eli vedenalaista robottikameraa, kartoittanut ruopattavaksi aiotun lahden, keskustellut kameroiden tekniikasta ja ympäristöpolitiikan merivarojen riittämättömyydestä ja muutenkin parantanut maailmaa. Leirin virallinen lopetus oli eilen, ja niin hauskaa ja hyödyllistä kuin se olikin, on ihan kiva olla taas rauhassa omalla porukalla. Vajaasta kolmestakymmenestä työntekijästä, joista osa on syntynyt 90-luvulla (!!), lähtee kovasti ääntä ja energiaa. Sitä paitsi kokkaaminen 27 hengelle on melko haastavaa kun ei ole suurtaloustaustaista keittotaitokoulutusta.


Metsähallituksen meribiologitiimi!

                             Tänään lähtee vielä yksi kuljetus mantereelle, Tiina käy vielä viimeisen kerran kaupassa, ja huomenna lähdetään me loputkin pois. Lauantai on ensimmäinen vapaapäivä kahteen viikkoon! Pidän kyllä työstäni, ihan laittoman paljon vielä, mutta välillä on kuitenkin kiva päästä lataamaan akkuja ja tekemään jotain muuta kuin miettimään sitä, onko päivän kuvat ladattu kameroilta ja nimetty asianmukaisesti, onko videot tyhjennetty ja työaikapankin kirjanpito hoidossa. Minä tapaan mieheni ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon, menen pikkuveljeni häihin eikä minun tarvitse komentaa ketään mattimyöhäistä kesken aamupalan käskynjaolle. Jee!
Harjoittelijat tulevat sukeltamasta.

Huomaa asuntovaunun kokoinen kivenmurikka taustalla...
Sukeltaja tekemässä levälinjaa.
                             Leiri oli kyllä tosi hyödyllinen ja tarpeellinen ja erityisesti kesätyöntekijöistä ja harjoittelijoista se oli varmaan myös tosi hauska. Tunnelma oli välillä kuin rippileirillä kun soitettiin kitaralla, laulettiin, paistettiin makkaraa ja saunottiin vuoroissa. Hyödyllistä osuutta edusti tietysti se, että voimme vaihtaa toimipaikkakohtaisia kuulumisia ja ihmetellä työkulttuurin eroavaisuuksia, vaihdella teknisiä vinkkejä ja opettaa ristiin toistemme kesätyöntekijöitä. Ensimmäisenä aamuna sain kontolleni neljä harjoittelijaa ja/tai kesätyöntekijää, joille piti opettaa levälinjan tekoa ja peittävyyksien arviointia kuivalla maalla. ”Kuivalla” kuvaannollisesti, koska vettä satoi kaatamalla kun hypimme ympäri kallioita ja heinikkoa ja levittelimme levälinjaa portailta (”rantaviiva”) alas rantaan päin (”kasvillisuuden alaraja”). Sitten ”sukellettiin” linjan ”syvästä päästä” ”rantaan päin” ja arvioitiin samalla peittävyyksiä VELMU-menetelmäohjeistuksen 2011 mukaisesti. Leirin varsinainen tarkoitus, SUPERB-pisteiden sukeltaminen, hoitui nopeasti ja kivuttomasti kun monet sukeltajat ahersivat työssä. Samalla sai opetettua aloittelevia sukeltajia peittävyyksien arvioinnissa ja lajintuntemuksessa. Tältä kesältä vaadittavat julkaisukelpoiset vedenalaiskuvat saatiin myös haalattua kokoon leirin aikana. Kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen ja varmasti myös tulevaisuudessa toteuttamiskelpoinen leiri.
Pekka tulossa sukellukselta.

                             Nyt siis pakkaillaan ja hoidetaan viimeiset hommat (viistokaikuluotaus, siivous) ja lähdetään huomenna Vaasaan ja siitä viikonlopunviettoon. Sitten taas maanantaina Perämerelle.
P.S. Saatiin taas pullopostia, tällä kertaa Ljusanilla. Pullossa oli viesti: "Jos saat tämän pulloposti, soita tähän numeroon." Soitettiin numeroon, ja sieltä vastasi hyvin hämmästynyt mies, joka kertoi, että "laitettiin muutama pulloposti lähtemään 2004 tai 2005 täältä Hankoniemestä"!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti